tiistai 1. heinäkuuta 2008

Liike vai päämäärä?

Meille tuli viime viikon lopulla kolme lammasta. Ne ovat meillä kesän ajan lainassa, syksyllä taas palaavat oikeille omistajilleen. Kaikki on mennyt muuten hyvin, mutta meidän typerä koiramme on käynyt niitä pelottelemassa. Niinpä nuo lammasraasut ovat aivan hermoraunioita, säntäilevät karkuun aina kun jokin liikkuu tai rapsahtaa. Ja noita syitähän riittää. Aina joku lampaista pelkää jotain, ja toiset kaikki säntäävät heti perään.

Kai se on jonkinlaista eloonjäämisen varmistamista, nimittäin se, että toisten perässä sännätään karkuun vaikka itsellä ei ole hajuakaan siitä, miksi. Mutta millä on perusteltavissa se, että me ihmiset säntäilemme milloin mihinkin suuntaan toisten perässä? Välillä on kyse muodista, välillä jostain päivänpolttavasta "tuikitärkeästä" puheenaiheesta. Välillä vannotaan hajasijoittamisen, välillä keskittämisen nimiin. Juostaan edestakaisin eikä päästä puusta pitkään. Vaikka onhan sitä joissain piireissä  jo kauan tiedetty, että tärkeintä on liike, ei päämäärä.

Ei kommentteja: