Paaston kynnyksellä

Huomenna alkaa kristillisen perinteen mukainen pääsiäistä edeltävä paasto, läntisissä kirkkokunnissa. Miljoonat ja taas miljoonat kristityt ympäri maailmaa tekevät erilaisia paastolupauksia ja luopuvat jostain, jota ovat pitäneet tärkeänä omassa elämässään. Monet viettävät aivan oikeaoppista juutalaisen perinteen mukaista ruokapaastoa.

Täällä Suomessa sana "paasto" on aika voimakkaasti yhdistetty ruumiilliseen terveyteen ja erityisesti liikalihavuuden torjumiseen. Paastoamme puhdistuaksemme erilaisista kuona-aineista ja laihtuaksemme. Paasto on tullut ikään kuin synonyymiksi sanalle "dieetti."

Dieettikin on väärinymmärretty sana, ehkä vielä pahemmin kuin paasto. Dieetti ei tarkoita laihdutuskuuria vaan ruokavaliota. Se on helppo todeta jos miettii, kuinka englannin kielen sanaa diet käytetään. Sokeriton dieetti. Vähärasvainen dieetti. Maidoton dieetti.

Jos käytämme sanaa "dieetti" oikein, voimme hyvin käyttää sanaa "paasto" sen synonyyminä, myös kristillisissä yhteyksissä. Paasto on hengellinen ruokavalio. Riippumatta sen ulkoisesta ilmenemismuodosta, tavoitteena pitäisi olla turhan karsiminen ja tilan tekeminen omien ajatusten keskelle. Paaston aikana tulisi kyetä keskittymään entistäkin paremmin siihen, mikä on tärkeää: Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan.

Lapsuuden tuoksut

Sanotaan, että tuoksut laukaisevat helposti lapsuusmuistoja. Lienenkö nyt viimein tullut tarpeeksi vanhaksi, jotta ymmärtäisin, mitä sillä tarkoitetaan? Aikuinen en ole vieläkään, testasin taas joulun aikaan.

Olen huomannut, että äänet voivat toimia samanlaisina muistojen herättäjinä. Itselleni niin kävi pari viikkoa sitten, kun tiskasin puurokattilaa.

Meillä oli kotona tiskausvuorot, minulla ja isosiskollani. Pikkusisko pääsi sitten joskus myöhemmin mukaan siihen rinkiin, mutta isosisko oli siinä vaiheessa jo melkein karannut kotoa. Joka tapauksessa minulla oli tiskivuoro joka toinen päivä. Olin katkera siitä, sillä tiesin, että maailmassa on olemassa koneita, jotka voisivat tuon tehtävän tehdä puolestani. Minä en ollut koskaan nähnyt tuollaista konetta (tynnyrissä kasvanut?), mutta pyykkikone meillä kyllä oli. Siispä kuvittelin tuon tarunhohtoisen astianpesukoneen jotenkin pyykkikoneen kaltaiseksi. Siinä tiskatessani leikin usein olevani itse astianpesukone, loiskuttelin siis vettä saadakseni aikaan samanlaisen äänen, jota meidän ikivanha upo-pyykkikoneemme piti pesuvaiheessa (linkousta en uskaltanut kokeilla astioilla).

Jokin veden loiskahdus tuossa puurokattilaa pestessäni toi mieleeni nämä muistot noin kolmenkymmenen vuoden takaa (voi kauhea kun minä olen vanha). Kaikkea sitä ihmisen mieli säilöökin.

Ai niin, se aikuisuustesti. Melkein unohdin. Lapsena ihmettelin sitä, kuinka isäni voi juoda niin paljon piimää kun se on niin pahaa. Isä sanoi, että kyllä sinä sitten, kun tulet aikuiseksi, tykkäät piimästä. Jouluna maistoin. Pahaa oli.