Muutto tuli ja oli, ja perheemme asuu nyt suhteellisen onnellisesti Kurikassa. Valtaosa tavaroista on toki vielä varastoitu tilapäisiin kohteisiin, mutta suurin osa talosta on jo sentään asumiskunnossa, ainakin loppuviikosta, kun yläkerran pari makuuhuonetta saadaan tapetoitua.
Heti muuton jälkeiset pari viikkoa sujuivat rippikoulun merkeissä. Katariina lähti omalle rippileirilleen Aholansaareen, ja minä omalleni Honkiniemeen. Hassu tunne tuli pitkin leiriä, oli kuin olisi ollut oman tyttärensä kanssa leirillä, vaikka meillä oli pitkä välimatka. Tietoisuus siitä, että käymme kuitenkin samoja asioita läpi suunnilleen samassa tahdissa, oli kuitenkin aika voimakas.
Tulevana viikonloppuna sitten juhlitaan. Katariinan rippijuhlaan tulee väkeä sekä omalta kylältä että kauempaa. Samalla saavat sukulaiset nähdä uuden kotimme ja kauhistella sen keskeneräisyyttä. Mutta kuten rakas ystäväni eilen meille totesi: Maailma on aina keskeneräinen. Miksi yhden kohdan pitäisi olla sen valmiimpi? Ja kyllä se siitä valmistuu, vähitellen, vaikka kirvesmiehet mokomat aikovatkin pitää välillä kesälomaa. Kummallisia ihmisiä, eivät jaksa lepäämättä tehdä töitä kolmeakaan vuotta.
Juhlien jälkeen meidän perheemme elämä normalisoituu, toivottavasti, vihdoin. Leirit on leireilty, keikkatyö keikkailtu, juhlat juhlittu. Seuraava koitos on vauvan syntymä elokuussa ja ristiäiset joskus syksymmällä. Kesän aikana muutama viikko ihan tavallista elämää remontin keskellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti