Turvallisesti kotiin

Sain eilen olla apumiehenä puintihommissa. Ajelin viljakuormaa puimurin vierellä. Aurinko paistoi, sää oli mitä mainioin. Yhtäkkiä huomasin vasemmasta silmänurkastani liikettä ja kas, komea hirvihän se siinä tuli ihmettelemään, mihin hänen koko kesän ruokapöytänään käyttämää kaurapeltoa oltiin viemässä.

Uljas eläin koikkelehti sitten pitkin peltoa ilonamme pari tuntia. Välillä kävi kolmostien varressa olevassa metsäsaarekkeessa hortoilemassa, sitten tuli taas pellolle kiertelemään puimuria ja traktoria.

Tänään olin pimenevässä syysillassa palaamassa kotiin maitokaupasta, kun muistin yhtäkkiä eilisen hirven; olin juuri tulossa sen metsäsaarekkeen kohdalle. Päätin valita toisen reitin ja kääntyä kylätielle, pois kolmostieltä. Silloin tapahtui jotain todella vaarallista: Minut ohitti vasemmalta kovaa vauhtia (arviolta sataakolmeakymppiä) kulkenut pystyperäinen japanilaisvalmisteinen auto. Risteysalueella, vaikka minulla oli vilkku päällä vasemmalle.

Kissalla on hyvä näkö, mutta silti se pilkkopimeässä turvautuu pitkiin viiksikarvoihinsa, jotka varoittavat sitä esteistä ja auttavat sitä arvioimaan aukkojen ja muiden vaaranpaikkojen kokoa. Minut ohittaneen auton lasit olivat tummennetut, ja kuten sanoin, oli jo lähes pimeää, joten en voinut nähdä kuljettajaa. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että hänellä oli viikset. Toivottavasti ne auttoivat hänet turvallisesti kotiin.