Kaistapäitä ja kaistan päitä

Joskus viime syksynä muistelen lukeneeni Helsingin Sanomista, että Etelä-Pohjanmaalla tapahtuu enemmän liikenneonnettomuuksia ajettuihin kilometreihin verrattuna kuin muualla maassa. Jutussa pohdittiin myös syitä tilastoihin, mutta varsinaista selitystä ei löydetty.

Kyllä tietynlainen piittaamattomuus on täällä liikenteessä jonkun verran selkeämpää kuin etelässä. Muutama päivä sitten täysperävaunullinen rekka kääntyi edestäni tieltä vasemmalle, ja oikaisi sujuvasti risteävän tien liikenteenjakajan vasemmalta puolelta. Eikä kyseessä ole edes mikään ahdas tai jyrkkä risteys. Kuskin mielestä kai siitä oli vaan kivempi ajaa.

Toinen selitys saattaa olla liikenteen seassa kulkevien traktorien määrä. Niitä liikkuu huomattavan paljon, vaikka nyt on talvi eivätkä peltotyöt ole käynnissä. Erilaisia jyvä-, turve-, hake- ja puukuormia liikkuu kaikkiin suuntiin kaikkina vuorokaudenaikoina selvästi enemmän kuin esimerkiksi Keski-Suomessa.

Muutama päivä sitten tuskailin kadonneita kenkiäni. Tarinalla oli onnellinen loppu; kengät löytyivät loppujen lopuksi sieltä uimahallista. Ne oli tungettu patterin alle kivisen penkin ja seinän väliin, josta niitä ei näkynyt edes katsomalla. Syyttävä katse hakee niitä paria nuorta poikaa, joiden vaatteet olivat viereisissä kaapeissa kanssani. Löytäjä oli siivooja, joka oli yrittänyt mopata patterin alustaa. Ja sitten vielä jotkut kehtaavat väittää, että siivoojat eivät tee huolellista työtä. Kyllä ainakin meillä täällä Kurikassa tekevät.

Laajakaistainen internet on ulottautunut myös tähän torppaan. Saa nähdä, tihentääkö se tämän blogin kirjoittamista.

Pakkoruotsia

Kyllä tekniikka on sitten ihmeellistä. Tätä teemaahan minä olen tällä blogilla tainnut aiemminkin käsitellä. Mutta tämä on niin ihmeellistä, että vaatii ehdottomasti oman kirjoituksensa.

Minulla on auto. Siis sen ameriikanihmeen lisäksi toinenkin. Ei mikään idän ihme, mutta ei paljon muutenkaan. Siinä on radio.

Radiohan on melkein joka autossa, mutta ei näin taitavaa. Tämä nimittäin on hieno rds-laite joka hakee kanavat joko automaattisesti tai manuaalisesti. Ja käytänpä minä kumpaa tapaa tahansa, se löytää vain ja ainoastaan Radio Vega Österbotten -kanavan från Vasa. Siksi minä tuossa muutama päivä sitten niin kovasti kehuin kyseisen radioaseman toimittajaa. Kun en ole muita kanavia pitkään aikaan kuullut.

Vaikka ei tuo ihan totta ollut, vähän piti värittää. Kun lähden täältä Pohjanmaalta etelään, löytää radio Tampereella +/- 50 km paikallisen Sun radion. Siellä soi suomenkielinen iskelmä. Lempäälän kohdalla se löytää iskelmäradion. Ja Hyvinkäällä soi monta kanavaa, iskelmän ja Vegan lisäksi myös X3M. Parhaiten aina kuitenkin Vega. Joka paikassa. Etelässä se ei tietenkään ole Vaasan aluelähetys, vaan jokin muu versio. Mutta Vega. Ja samasta nettiosoitteesta muuten tuon X3M:kin sivut löytyvät, svenskapunktylepunktfi...

Niin että moon alottanu paitti eteläpohojanmaan kielen myös toisen kotimaisen teho-opiskelun. Oppia ikä kaikki.

Vegalla on muuten todella hauskoja ohjelmia. Suosittelen!

Paljahin jaloon

Paljain jaloin vain aloitin taipaleen.
Paljain jaloin vain viimeisen matkan teen...

Liekö Petri Laaksosen tuo laulu? Enempää en siitä nyt tähän hätään muista. Hyvinkään Tuomaskuorossa sitä olen joskus vissiin laulanut, terveisiä vaan rakkaalle ystävälleni Helenalle. Tämän päivää ovat kuitenkin nuo pari säettä päässä soineet.

Jaa että miksi? No sattuipahan vaan sen verran erikoinen tapaus tänään, kun läksin uimahallista ilman kenkiä kotiin. On se sentään aika harvinaista näin keskellä talvea. Eihän täällä Kurikassa kovin paljon pakkasta tänään ollut, mutta silti.

Joku oli hätäänsä kenkäni vienyt pukuhuoneen kaapin alta. Onnea vaan hänelle! Ei minulla sentään jalkasilsaa ole, mutta kynsisieni nyt kuitenkin. Ei ne kengät edes uudet olleet. Mutta lämmittivät silti mukavasti jalkoja. Toivottavasti menivät tarpeeseen.

Enkä minä oikeasti ihan paljain jaloin kotiin tullut. Minulla oli mustat sukat ja niiden päällä uimahallista saadut hienot siniset muovipussit. Ei sillä, olisin minä vanhana avantouimarina tuommoisen matkan ovelta autolle ja taas autosta kotiin kävellyt varpaat paljaanakin, mutta kun uimahallin henkilökunta oli niin kovasti huolissaan minun terveydestäni niin taivuin laittamaan pussit jalkoihin.

Tarkoitus oli mennä uimahallista suoraan töihin, mutta arvelin paremmaksi hakea kotoa jonkinlaiset jalkineet. Olisivat saattaneet työpaikalla tilata piipaa-auton noutamaan, jos olisin sinne kävellyt paljain varpain. Vaikka siellä työhuoneen kaapissa odottivatkin minua työkengät.

Vaikka kenkien katoaminen aiheuttikin pientä mielipahaa (olen kyllä koko talven haaveillut uusista kengistä mutta en ole saanut hankituksi kun entiset oli vielä ihan hyvät eikä kunnon talvea näyttänyt tulevankaan) niin kyllä niistä jotain hyvääkin seurasi: Monta hyvää keskustelua sain tänään aloitettua kertomalla ihmeellisestä uintireissustani.

Vielä anteeksipyyntö uusille pohojalaasille ystävilleni. Siltä varalta että kirjoitan väärin ja se jotakuta loukkaa. Mutta älkää välittäkö. Mää olen taas torstaina lähärössä uimahan.

Ajojahtia

Viime päivinä julkisuudessa on puhuttu lähes pelkästään yhdestä asiasta. Ilkka Kanervan tekstiviesteistä. Voi ihmisen käsi ja kanan aivot! Eikö sitä parempaakin tekemistä olisi?

Yksi surullisimmista asioista tämän ilmiön piirissä on ollut se yksimielisyys, jolla Ilkka Kanervaa on lyöty kuin vierasta sikaa. Hänet on tuomittu kaikilla mahdollisilla perusteilla, mutta myös sillä, että hän mukamas hakee julkisuutta tämänkaltaisilla asioilla kun ei sitä muuten saa. HALOO!?! Kuka sitä julkisuutta oikein hänelle pyörittää? Media. Tuo takavuosien kirosana -Paavo Väyrynenhän siitä sellaisen taisi tehdä. Ja kenen aloitteesta tämä asia on julkisuusmyllyyn nostettu? Tuskin ainakaan Ilkka Kanervan.

Käsi sydämelle nyt, suomalaiset: Kuinka moni pystyy heittämään ensimmäisen kiven ja tuomitsemaan miehen siitä, että hän pitää naisista ja nauttii heiltä saamastaan huomiosta? Kuinka monen mielestä siinä on jotain väärää, jotain perustavaa laatua olevaa pahaa? Kenet tässä tilanteessa pitäisi tuomita moraalittomuudesta? Mies, joka saa kaipaamaansa vastakkaisen sukupuolen huomiota, vai nainen, joka sumeilematta käyttää hyväkseen toisen heikkoutta? Toimittaja, joka täysin kritiikittömästi heittäytyy sopulilauman mukaan ja ristiinnaulitsee ilman oikeudenkäyntiä? Vai kuluttaja, joka skandaalinnälässään ostaa ja lukee, omaa erinomaisuuttaan ja vahingoniloaan pursuten?

Yksi synninpäästökin asiassa on annettava. Radio Vegassa minulle tuntemattomaksi jäänyt toimittaja kritisoi eilen voimakkaasti asiasta käytyä julkista keskustelua. Hänen kaltaisiaan ammattilaisia Suomi tarvitsee lisää. Noinkohan noita tämän päivän sopulikouluista enää valmistuu?

Tieto lisää tuskaa

Näinhän se on. Tämä vanha totuus pitää paikkansa myös remontoinnin suhteen. Kun vähäsen jotain nurkkaa raottaa ja kurkistaa sisään, niin aina löytyy jotain "pientä", jota sitten on alettava korjailemaan. Aina ei ole kyse materiaalisista kustannuksista, mutta aikataulun venyminen on kustannuskysymys sekin. Timpurit eivät tee työtään ilmaiseksi, valitettavasti. Mutta hyvää työtä tekevät.

Vaikka tapetit puuttuvat, on lattialla matto ja kammarissa kodikasta. Muuta perhettä tietysti on ikävä.