tiistai 3. helmikuuta 2009

Lapsuuden tuoksut

Sanotaan, että tuoksut laukaisevat helposti lapsuusmuistoja. Lienenkö nyt viimein tullut tarpeeksi vanhaksi, jotta ymmärtäisin, mitä sillä tarkoitetaan? Aikuinen en ole vieläkään, testasin taas joulun aikaan.

Olen huomannut, että äänet voivat toimia samanlaisina muistojen herättäjinä. Itselleni niin kävi pari viikkoa sitten, kun tiskasin puurokattilaa.

Meillä oli kotona tiskausvuorot, minulla ja isosiskollani. Pikkusisko pääsi sitten joskus myöhemmin mukaan siihen rinkiin, mutta isosisko oli siinä vaiheessa jo melkein karannut kotoa. Joka tapauksessa minulla oli tiskivuoro joka toinen päivä. Olin katkera siitä, sillä tiesin, että maailmassa on olemassa koneita, jotka voisivat tuon tehtävän tehdä puolestani. Minä en ollut koskaan nähnyt tuollaista konetta (tynnyrissä kasvanut?), mutta pyykkikone meillä kyllä oli. Siispä kuvittelin tuon tarunhohtoisen astianpesukoneen jotenkin pyykkikoneen kaltaiseksi. Siinä tiskatessani leikin usein olevani itse astianpesukone, loiskuttelin siis vettä saadakseni aikaan samanlaisen äänen, jota meidän ikivanha upo-pyykkikoneemme piti pesuvaiheessa (linkousta en uskaltanut kokeilla astioilla).

Jokin veden loiskahdus tuossa puurokattilaa pestessäni toi mieleeni nämä muistot noin kolmenkymmenen vuoden takaa (voi kauhea kun minä olen vanha). Kaikkea sitä ihmisen mieli säilöökin.

Ai niin, se aikuisuustesti. Melkein unohdin. Lapsena ihmettelin sitä, kuinka isäni voi juoda niin paljon piimää kun se on niin pahaa. Isä sanoi, että kyllä sinä sitten, kun tulet aikuiseksi, tykkäät piimästä. Jouluna maistoin. Pahaa oli.

1 kommentti:

Juhani kirjoitti...

Tuo mielen säilö on kyllä aika erikoinen paikka. Nimittäin pään sisällähän on oikeastaan vain ihmisen ruumiiseen kuuluvia massoja. Ja siinä massassa noin vanhat asiat pysyvät muistissa.