Kastan taas tänään pari lasta. Molempien rekisteröinti-ilmoituksessa lukee ”avioliiton ulkopuolella syntynyt.” Muutenkin tuntuu, että valtaosa lapsista syntyy avopareille, täällä Seinäjoellakin. Ihmettelen, miksi? Minkä vuoksi nuoret eivät halua avioon?
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tämäkin on heijastumaa nykyisestä rahan ja itsekkäiden ajatusten tahtiin sykkivästä elämästä. Lehdistö ja televisio ovat luoneet harhakuvitelman siitä, että naimisiin menemisen on oltava vaikeaa ja kallista. Lisäksi työ ja omat harrasteet koetaan niin tärkeiksi, ettei kiireiltä ennätetä mitään juhlia järjestämään, vaikka rahaakin olisi. Yhteisen asuntolainan katsotaan sitouttavan puolisot riittävän voimakkaasti yhteen niin, ettei siinä mitään seremonioita tarvita.
Tottahan se on, ettei mikään juridinen muoto voi pitää ihmisten välisiä suhteita kunnossa, eikä siten taata perheonnen säilymistä. Ihmiset voivat elää onnellisina toistensa kanssa koko elämänsä ilman papin aamentakin, tai edes henkikirjoittajan vahvistamaa avioliittoa.
Kuitenkin silloin, kun asiat alkavat mennä huonosti, pienilläkin seikoilla alkaa olla merkitystä. Kun ihminen alkaa pohtia oman parisuhteensa mielekkyyttä, nousee helposti esiin sekin seikka, että avoliitto jättää ikään kuin portin avoimeksi: Viivyn tässä juuri niin kauan kuin sattuu huvittamaan, kunnes löydän jonkun paremman paikan. Toiselle puolisoista, tai molemmille, saattaa tulla tunne siitä, että on tarkoitettu vain väliaikaiseksi huviksi, ei loppuelämäksi.
Avoliitossa on avioliittoon verrattuna yksi perustavaa laatua oleva ero: Siitä puuttuu julkinen tahtominen. Kun arki käy raskaaksi, ja jossain vaiheessa se käy sellaiseksi meille jokaiselle, tuo julkinen tahtominen voi olla ainoa eteenpäin kantava voima, joka saattaa riittää viemään pahimman ajan ylitse niin, että alkaa taas huomata muitakin syitä jatkaa yhteistä taivalta.
Toivoisin kaikkien lasten syntyvän perheisiin, joissa kaikilla osapuolilla on hyvä ja turvallinen olo myös niinä harmaina ja ahdistavina aikoina. Sen turvallisuuden eteen meidän kaikkien on tehtävä töitä joka päivä.
2 kommenttia:
Hei ja terveisiä keskiseltä uudeltamaalta.
Viime kotimaahan pohdin oikeasti keskustelun jatkamista. Nimittäin niiden asia on myös niin, että parit luulevat, että kirkollisten häiden pitää aina olla sellaiset isot ja kalliit. Rahaa pitää varata juhlimiseen ja pitää pynttäytyä ja patsastella koko kesäinen lauauntai.
Siksi monille ehdotan puhumassasi tilanteessa vihkimistä kasteen yhteydessä. Yksikään ei ole loukkaantunut, mutta useita vuodessa vihin.
Asia nousi esille, kun kollegat kyselivät, että miksi minulla on vuodessa niin paljon tuplatoimituksia. Kerroin, että tarjoan aina mahdollisuutt. Kummastelivat, mutta taisi yksi rohkaistua myös.
Terveisiä pesueelle.
Tuo onkin aika hyvä käytäntö, saatanpa itse alkaa ehdottelemaan samaa. Kyllä minä yleensä otan naimisiinmenon puheeksi kastekeskustelussa, mutta en ole aivan noin suoraan esittänyt valmista ratkaisua.
Lähetä kommentti