Viimeinen sammuttaa valot

Näinhän sitä on totuttu letkauttamaan, kun on tullut puheeksi syrjäisempien kuntien kärsimä väestökato. Mutta olisikohan aika kääntää koko ajatus päälaelleen ja pohtia valojen sammuttamista vähän aikaisemmin?

Maailman ilmasto on muuttunut rajusti viime vuosikymmeninä -ja ihan turha on nyt siellä jupista että onhan meillä ollut nyt ihan oikea talvi. Muuttunut on. Banladesh vajoaa mereen eikä meilläkään täällä ole enää oikeita paukkupakkasia. Tuo muutos on suurelta osin seurausta ihmisen halusta kuluttaa, ja kuluttaa nimenomaan energiaa. Energiantuotanto kiihdyttää kasvihuoneilmiötä, joka sitten johtaa ilmaston muuttumiseen.

Meillä täällä Suomessa on totuttu siihen, että energia on halpaa ja sitä on tarjolla riittävästi. Ainahan sähkölaskun suuruudesta tai bensan kalleudesta valitetaan, mutta mietipä rehellisesti: kuinka paljon pohdit energian hintaa tehdessäsi päivittäisiä valintojasi esimerkiksi sen suhteen, milloin on riittävän valoisaa, jotta näet puuhailla sisällä ilman sähkövalojen käyttöä? Veikkaan, että siitä on jo aika kauan. Valot laitetaan päälle herätessä ja sammutetaan töihin tai kouluun lähtiessä, jos muistetaan. Eteiseen ainakin on kiva jättää valot niin on sitten mukavampi tulla takaisin kotiin.

Maailman luonnon säätiö WWF on organisoinut maailmanlaajuisen Earth hour -tapahtuman, jonka aikana kaikkia ihmisiä haastetaan ainakin sammuttamaan valot, mutta mahdollisuuksien mukaan vähentämään myös muuta energiankulutustaan. Osallistumalla tähän maailmanlaajuiseen pimennykseen muistutat ainakin itsellesi ja naapurustollesi energian tuhlaamisen järjettömyydestä sekä yksityisen että yhteisen talouden kannalta. Seuraava Earth hour järjestetään lauantaina 28.3.2009 klo 20.30–21.30. Lisätietoja saat tapahtuman omilta nettisivuilta www.earthhour.org/finland.

Haastan sinut talkoisiin. Sammuta muulloinkin kodistasi turhat valot. Ja maailma pelastuu.

Loppu"kevennys": Sähköyhtiö Fortum päätti säästää luontoa ja kassavarojaan katkaisemalla sähköt omistamastaan Kurikassa sijaitsevasta vanhasta Sähkölaitosmuseosta. Nyt rakennus on kärsinyt pahoja kosteus- ja pakkasvaurioita ja osa museoirtaimistosta on tuhoutunut. "Fail!" sanoisi Juha-setä.

Paaston kynnyksellä

Huomenna alkaa kristillisen perinteen mukainen pääsiäistä edeltävä paasto, läntisissä kirkkokunnissa. Miljoonat ja taas miljoonat kristityt ympäri maailmaa tekevät erilaisia paastolupauksia ja luopuvat jostain, jota ovat pitäneet tärkeänä omassa elämässään. Monet viettävät aivan oikeaoppista juutalaisen perinteen mukaista ruokapaastoa.

Täällä Suomessa sana "paasto" on aika voimakkaasti yhdistetty ruumiilliseen terveyteen ja erityisesti liikalihavuuden torjumiseen. Paastoamme puhdistuaksemme erilaisista kuona-aineista ja laihtuaksemme. Paasto on tullut ikään kuin synonyymiksi sanalle "dieetti."

Dieettikin on väärinymmärretty sana, ehkä vielä pahemmin kuin paasto. Dieetti ei tarkoita laihdutuskuuria vaan ruokavaliota. Se on helppo todeta jos miettii, kuinka englannin kielen sanaa diet käytetään. Sokeriton dieetti. Vähärasvainen dieetti. Maidoton dieetti.

Jos käytämme sanaa "dieetti" oikein, voimme hyvin käyttää sanaa "paasto" sen synonyyminä, myös kristillisissä yhteyksissä. Paasto on hengellinen ruokavalio. Riippumatta sen ulkoisesta ilmenemismuodosta, tavoitteena pitäisi olla turhan karsiminen ja tilan tekeminen omien ajatusten keskelle. Paaston aikana tulisi kyetä keskittymään entistäkin paremmin siihen, mikä on tärkeää: Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan.

Kulkuset, kulkuset...

Vaikka joulun aika tuntuu jääneen jo kauas taa, niin kulkusten kilinä jatkuu edelleen. Nimittäin kassakoneissa, jotka kilahtelevat vielä alennusmyyntien alenevassa hurmostilassa.

Pohdiskelin tässä muutaman päivän tuota joulunjälkeistä ostohysteriaa ja tulin lopulta siihen tulokseen, että perin juurin kristillisestä asiasta siinäkin on kyse. Tietysti vääristyneessä ja kärjistyneessä muodossa, mutta kuitenkin.

Alennusmyyntien syynä ei nimittäin ole se, että kauppiaat haluaisivat hyvää hyvyyttään tarjota meille kuluttajille edullisia tuotteita. Ei suinkaan. Niiden taustalla on se tosiasia, että emme tänäkään jouluna ostaneet tarpeeksi. Tavaraa oli varattuna enemmän kuin meni kaupaksi, ja siitähän on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Jos olisimme ostaneet kaiken täydellä hinnalla ennen joulua, saisimme olla ihan rauhassa välipäivät ja kaupan väkikin saisi kunnon joululoman.

Ja joululahjojahan hankitaan sen vuoksi, että aikoinaan itäisiltä mailta lähti kolme viisasta miestä viemään kalliita lahjoja kuninkaana pitämälleen pienelle pojalle. Ehkä olettekin kuulleet tästä lapsesta, jota kutsuttiin nimellä Jeesus?

Niinpä alennusmyynnit ovat taustaltaan kristillinen tapahtuma. Mot.

Kaikki pyhät

Tänään on pyhäinpäivä. Juhlapyhä, jota melkoinen osa Suomen kansasta pitää jokseenkin merkityksettömänä ja tarpeettomana. Mieluummin riekuttaisiin naamiaisasussa pitkin kyliä ja kaupunkeja karkkeja kerjäten ja kepposia tehden, kuten jossain päin maailmaa tapana onkin pyhäinpäivän aattona.

Kaupallisen Halloweenin paineessa varsinaisen pyhäinpäivän merkitys tahtoo unohtua. Vaikka silloin vietetäänkin kirkoissamme muistojumalanpalveluksia, joissa luetaan kaikkien viimeksi kuluneen vuoden aikana kuolleiden ja/tai haudattujen seurakuntalaisten nimet, ei tarkoitus silti ole tuijottaa vain menneeseen.

Pyhäinpäivä on oikeastaan kaikkien pyhien päivä. Tänä päivänä meidän pitäisi viimeistään ymmärtää, mitä jumalanpalveluksessa oikeastaan sanotaan, kun yhdessä kaikkien pyhien kanssa ylistetään Jumalaa.

Kaikki pyhät ei tarkoita pyhimyksiä, merkkihenkilöitä tai viimeisen vuoden aikana kuolleita. Kaikki pyhät tarkoittaa kastettuja, Kristukseen uskovia ihmisiä. Eläviä ja kuolleita. Suurinta osaa Suomen nykyisestäkin väestöstä, menneistä puhumattakaan.

Kaikkien pyhien päivänä me saamme iloita siitä käsittämättömästä lahjasta, jonka Jumala on meille antanut. Hän on tehnyt meistä surkeista ihmisparoista pyhiä.

Materialistisen ja hyperindividualistisen ihmiskäsityksen aikana tällainen puhe ihmisen surkeudesta ei ole kovin trendikästä. Ennen kaikkea luterilaista kirkkoa mollataan usein siitä, että se tahtoo liikaa synkistää ihmisten mieltä puhumalla synnistä, heikkoudesta ja pahuudesta. sanotaanpa vielä, että kirkko kannustaa ihmisiä tekemään itsemurhia puhumalla taivaasta. Pitäisi olla positiivisempi, iloisempi, uskoa enemmän ihmiseen.

Minusta ei ole synkistelyä kertoa, että ihminen on surkea eikä omin voimin pysty mihinkään. Se on tosiasioiden tunnustamista. Tästä lähdetään, niin kuin on tapana sanoa. Ja mihin lähdetään? Kohti taivaallista riemua, ikuista elämää. No niin, siinä se taas tuli. Mutta, arvostelijat, älkää unohtako mainita tätä: Luterilainen kirkko korostaa myös sitä, että ihminen ei omilla teoillaan ja valinnoillaan voi varmistaa taivaaseen pääsyään. Tämä opetus kuuluu yhteen taivaspuheitten kanssa. Mikäli näitä kahta ei eroteta toisistaan, ei kenellekään synny harhakäsitystä siitä, että taivaaseen voisi täältä omin avuin lähteä.

Kurikan kirkon seinustalla on kivi, jossa lukee "Pysähdy. Menneet sukupolvet lepäävät täällä." Vaikka tuo teksti ei välttämättä kestäkään kovin syvällistä teologista tarkastelua, on siinä silti meille tärkeä viesti: Me olemme osa sukupolvien ketjua, joka jatkuu aina maailman loppuun asti. Tuohon ketjuun emme voi itse liittyä. Meidät on siihen liitetty.

Tänä iltana vietetään vielä monta jumalanpalvelusta eri kirkoissa. Vaikka oma omaisesi ei olisikaan sattunut kuolemaan viimeisen vuoden aikana, voit silti hyvillä mielin osallistua noihin tilaisuuksiin. Sinulla on aihetta kiittää.

Vaalipuhe vuosien takaa

Tämän päivän saarnaa valmistellessani päädyin tavoistani poiketen käyttämään aiheenani Vanhan testamentin tekstiä. Syy on ilmeinen: profeetta Jeremia on aikoinaan kirjoittanut selkeän vaalipuheen. Tekstissä sanotaan mm. että "toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt."

Voiko sitä enää sen paremmin ilmaista? Jumalan tahto on, että me käymme äänestämässä aina, kun meillä on siihen mahdollisuus. Äänestämättä jättäminen on siis selvästi Jumalan tahdon vastainen asia. Jos epäilyttää, niin lukekaa itse. Jer. 29:4-7.

Että ei kun uurnille vaan.

Poweria !

Lupasimme lapsille kesäkuun alussa, kun he joutuivat ahkeroimaan rippijuhlavalmisteluissa, että heti ensi tilassa heidät palkitaan päiväretkellä Alahärmän Powerparkiin. Eilen oli ensi tila.

Powerpark on ehdottomasti paras huvipuisto, jossa minä olen käynyt. Siellä on hienoja, hyväkuntoisia laitteita, joissa riittää haastetta isommillekin, eikä perheen pienimpiäkään ole unohdettu. Ja mikä parasta, puistossa on runsaasti penkkejä, joilla on mukava istuskella silloin, kun laitteesta toiseen säntäily ei kiinnosta.

Powerpark on tehty kunnolla ja loppuun saakka. Sisääntuloväylät ja reuna-alueet ovat yhtä huoliteltuja kuin kaikki muutkin paikat, istutukset ja kiveykset ovat hoidettuja, nurmikko on kauniisti leikattu. Ihmekös tuo, kun nurmikonleikkuusta vastaa paikan omistaja itse.

Parasta tässä huvipuistossa on kuitenkin sen siisteys. Missään ei näy roskia eikä humalaisia örveltäjiä. Ei edes tupakantumppeja. Ainut miinus viihtymisen kannalta oli Tea Hiilloste, jonka musiikki soi kaikkien meidän mielestä liian kovaa. Tea ei kuitenkaan ole Powerparkissa aina, joten sinne uskaltaa varmasti mennä jatkossakin!

Julkisuuden valokeilassa

Uudelle paikkakunnalle papiksi muutettuaan sitä tuntee olevansa jonkin sortin julkkis. Tai jos ei aivan semmoinen, niin apina ainakin. Kaikkihan sen apinan tuntee. Ja monet tuntuvat olevan kiinnostuneitakin apinasta.

Minä olen tänään ollut toimittajan haastateltavana. Onhan minua kerran jos toisenkin haastateltu eri lehtiin, mutta tällä kertaa olikin kyseessa radio. Tietääkseni se oli minulle eka kerta.

Toimittaja kyseli minulta kaikenlaisia kysymyksiä elämästä, ammatista ja muusta. Kun kerroin, että olen huolissani jumalanpalveluksen tulevaisuudesta, hän heti kysyi, mitä minun mielestäni pitäisi tehdä. No eihän minulla siihen mitään poppakonsteja ole. Heitinpä vain seurakuntalaisille pienen haasteen. En kuitenkaan paljasta sitä vielä tässä, kuunnelkaa radiosta. Radio Dei, Lapua, 89,4 MHz. Ei valitettavasti kuulu valtakunnallisesti, edes internetissä. Sen verran voin vihjettä antaa, että haaste liittyy jumalanpalvelukseen.

Näkyykö varmasti?

Kävin tänään Lakeuden Ristissä. Eihän siinäkään mitään erikoista ole, minähän käyn siellä harva se päivä töissä ollessani, mutta tänään kävin siis itse ristissä. Siinä korkeassa. Se on muuten melkoisen korkea. Ainakin tämmöisen ihmisen mielestä, joka potee korkean paikan kammoa. Tornista katsottuna se näyttää suunnilleen yhtä korkealta kuin muutaman kilometrin päässä oleva Jouppiskan laskettelukeskus.

Liekö sumuinen sää ollut syynä, mutta näkyvyys oli pettymys. Tornin on nimittäin mainostettu näkyvän Lapualle asti, tai ainakin Lapuan kirkontornin näkyvän tuolta ylhäältä, mutta eipä vain näkynyt. Kauas kyllä näkyi, mutta tuomiokirkkoa en nähnyt. Ehkä en osannut hakea sitä oikeasta suunnasta. Nurmoon kyllä näki ihan selvästi. Täytyy joskus kirkkaampana päivänä käydä siellä kartan kanssa ihmettelemässä, että osaa katsella oikeaan suuntaan.

Lakeuden Ristissä kannattaa vierailla. Jotkut Hyvinkääläiset tämän olivat jo ymmärtäneetkin, tulivat ihan varta vasten Seinäjoella käymään. Terveisiä vaan sinne etelään kaikille muillekin tutuille!

Taivaan pilarit

Istuin tässä eräänä päivänä työpaikallani ja katselin ikkunasta ulos. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, mutta tulipahan vaan mieleeni, että kovinkaan moni ei loppujen lopuksi siitä ikkunasta ulos kaikessa rauhassa katsele. Kyseessä on nimittäin siunauskappelin sivuseinässä oleva ikkuna, josta ei oikeastaan näe ulos, jos istuu "normaalisti" penkissä. Sen sijaan kuorista, arkun vierestä, näkee mainiosti. Virsien aikana minä istun juuri siinä.

Siitä ikkunasta näkyy männynrunkoja. Eiväthän puut täällä Pohjanmaalla kasva niin suuriksi, kuin etelässä, eivät edes sellaisiksi, kuin Keski-Suomessa, mutta tuossa siunauskappelin vieressä ne ovat kuitenkin niin pitkiä, että korkeastakaan ikkunasta ei juuri oksia näy, vain suoria runkoja. Ja ne rungot näyttävät ylettävän aivan taivaaseen asti.

Koko kristikunnan ajan ihmiset ovat yrittäneet rakentaa kirkkorakennuksia, jotka jotenkin ilmentäisivät taivaan ihanuutta. Suuria kupoleita, kauniita lasimaalauksia, mutta ennen kaikkea valtavia pilareita, jotka kannattelevat kattoa niin korkealla, että sitä tuskin näkee -eikä muuten varhaiskeskiajalla nähnytkään, kun kirkoissa oli pienemmät ikkunat ja soihtujen ja kynttilöiden noki oli mustannut katon. Se ei näkynyt seinien alaosissa loistavien kirkkaiden (ei tietenkään nykymittapuun mukaan) valonlähteiden ohi.

Minäkin olen ehtinyt käydä jo aika monessa hienossa katedraalissa. Ehkä upein on toistaiseksi ollut Westminster Abbey Lontoossa. Ja silti sekään ei pääse kauneudessaan lähellekään tuon perin tavallisen ja arkisen pohjoisen puun tasoa. Kotoinen männynrunko on täydellisyydessään niin paljon täydellisempi kuin yksikään kirkon kattoa kohottava pilari. Mutta se ei olekaan ihmiskätten työtä.

Westminster Abbeyssä kannattaa silti käydä jos eksyy niille nurkille. Vinkkinä mainittakoon, että tiettyinä kellonaikoina sinne pääsee ihan ilmaiseksi, muuten ovella kerätään kohtuullisen suolainen pääsymaksu. Onneksi meillä Suomessa kirkkoihin pääsee tutustumaan ilman maksua, toistaiseksi. Vaikka meidän kirkkomme eivät olekaan yhtä vanhoja ja loistokkaita kuin Keski-Euroopan katedraalit, kyllä näissäkin katsomista riittää. Käykääpä vaikka Peräseinäjoen kirkossa. Eikä Lakeuden ristikään monille pettymys ole. Sitäpaitsi siellä ovat ehkä Suomen parhaalta kuulostavat kirkonkellot.

Pakkoruotsia

Kyllä tekniikka on sitten ihmeellistä. Tätä teemaahan minä olen tällä blogilla tainnut aiemminkin käsitellä. Mutta tämä on niin ihmeellistä, että vaatii ehdottomasti oman kirjoituksensa.

Minulla on auto. Siis sen ameriikanihmeen lisäksi toinenkin. Ei mikään idän ihme, mutta ei paljon muutenkaan. Siinä on radio.

Radiohan on melkein joka autossa, mutta ei näin taitavaa. Tämä nimittäin on hieno rds-laite joka hakee kanavat joko automaattisesti tai manuaalisesti. Ja käytänpä minä kumpaa tapaa tahansa, se löytää vain ja ainoastaan Radio Vega Österbotten -kanavan från Vasa. Siksi minä tuossa muutama päivä sitten niin kovasti kehuin kyseisen radioaseman toimittajaa. Kun en ole muita kanavia pitkään aikaan kuullut.

Vaikka ei tuo ihan totta ollut, vähän piti värittää. Kun lähden täältä Pohjanmaalta etelään, löytää radio Tampereella +/- 50 km paikallisen Sun radion. Siellä soi suomenkielinen iskelmä. Lempäälän kohdalla se löytää iskelmäradion. Ja Hyvinkäällä soi monta kanavaa, iskelmän ja Vegan lisäksi myös X3M. Parhaiten aina kuitenkin Vega. Joka paikassa. Etelässä se ei tietenkään ole Vaasan aluelähetys, vaan jokin muu versio. Mutta Vega. Ja samasta nettiosoitteesta muuten tuon X3M:kin sivut löytyvät, svenskapunktylepunktfi...

Niin että moon alottanu paitti eteläpohojanmaan kielen myös toisen kotimaisen teho-opiskelun. Oppia ikä kaikki.

Vegalla on muuten todella hauskoja ohjelmia. Suosittelen!

Hoo jos minä olen musta

Tänään olin pitkästä aikaa esiintymässä jonkin sortin teatteriroolissa. Yhdessä kolmen kollegani ja parin muun työkaverin kanssa esitimme Tiernapojat meidän firman pikkujouluissa. Sehän olikin aikamoinen suksee. Vähän siinä tietysti kohellettiin, mutta kai se kuuluu asiaan. Tiernapoikien pitääkin olla pikkuisen kotikutoisen oloisia. Sen verran tosissaan olimme kuitenkin liikkeellä, että roolivaatteisiin ja varusteisiin oli panostettu hiukkasen keskimääräistä enemmän. Vielä toki jäi parantamisen varaa myös näihin ulkoisiin puitteisiin -mutta hauskaa meillä oli. Jäi hyvä palo päälle, ja halu tehdä proggis myös ensi vuonna tuntuu jokaisella olevan kova.

Muutenkin oli jossain vaiheessa puhetta, että tästä pappisnelikosta voisi tehdä jotain pysyvämpääkin kvartettia, vaikkapa aivan laulaen esiintymään. Mikäs siinä. Porukalle pitäisi nimi keksiä. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Ai niin. Minä olin Murjaanien kuningas. Kaikki muut roolit tässä kappaleessa olinkin aiemmin päässyt esittämään, mutta nyt oli eka kerta murjaanina. Ja pääseehän tätä toki vielä tänä vuonnakin esittämään pari kertaa. Ole tarkkana, bongaa Tiernapojat!

Pitsaa ja pari suhdetta

Olin tänään Martin seurakuntatalolla Pizzaa ja parisuhdetta -illassa. Parisuhteeni toinen osapuoli ei valitettavasti päässyt tällä kertaa mukaan, joten kaikkia illan harjoitteita en päässyt kokeilemaan käytännössä. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että tämänkaltaiset keskusteluillat pitäisi määrätä lain tasolla pakollisiksi -onhan autoillekin määrätty katsastuspakko. Vaikka kahden ihmisen parisuhde on paljon autoa monimutkaisempi systeemi ihan ilman ulkopuolisiakin, luvattoman monet antavat hienon parisuhteensa rupsahtaa rauhassa. Ja kuitenkin ennaltaehkäisevä huolto on aina tehokkaampaa ja helpompaa kuin täysremontti sitten, kun pelkkä voitelu ei enää riitä...

Nyt kaikki ikään katsomatta joukolla jäätä särkemään, ts. huoltamaan omaa parisuhdetta. Pizzaa ja parisuhdetta -illat Martin seurakuntatalolla 17.10., 31.10. ja 14.11. Lisätietoja seurakunnan nettisivuilta, nuorten aikuisten osastolta! Voi Jouko parkaa.