Viimeinen sammuttaa valot

Näinhän sitä on totuttu letkauttamaan, kun on tullut puheeksi syrjäisempien kuntien kärsimä väestökato. Mutta olisikohan aika kääntää koko ajatus päälaelleen ja pohtia valojen sammuttamista vähän aikaisemmin?

Maailman ilmasto on muuttunut rajusti viime vuosikymmeninä -ja ihan turha on nyt siellä jupista että onhan meillä ollut nyt ihan oikea talvi. Muuttunut on. Banladesh vajoaa mereen eikä meilläkään täällä ole enää oikeita paukkupakkasia. Tuo muutos on suurelta osin seurausta ihmisen halusta kuluttaa, ja kuluttaa nimenomaan energiaa. Energiantuotanto kiihdyttää kasvihuoneilmiötä, joka sitten johtaa ilmaston muuttumiseen.

Meillä täällä Suomessa on totuttu siihen, että energia on halpaa ja sitä on tarjolla riittävästi. Ainahan sähkölaskun suuruudesta tai bensan kalleudesta valitetaan, mutta mietipä rehellisesti: kuinka paljon pohdit energian hintaa tehdessäsi päivittäisiä valintojasi esimerkiksi sen suhteen, milloin on riittävän valoisaa, jotta näet puuhailla sisällä ilman sähkövalojen käyttöä? Veikkaan, että siitä on jo aika kauan. Valot laitetaan päälle herätessä ja sammutetaan töihin tai kouluun lähtiessä, jos muistetaan. Eteiseen ainakin on kiva jättää valot niin on sitten mukavampi tulla takaisin kotiin.

Maailman luonnon säätiö WWF on organisoinut maailmanlaajuisen Earth hour -tapahtuman, jonka aikana kaikkia ihmisiä haastetaan ainakin sammuttamaan valot, mutta mahdollisuuksien mukaan vähentämään myös muuta energiankulutustaan. Osallistumalla tähän maailmanlaajuiseen pimennykseen muistutat ainakin itsellesi ja naapurustollesi energian tuhlaamisen järjettömyydestä sekä yksityisen että yhteisen talouden kannalta. Seuraava Earth hour järjestetään lauantaina 28.3.2009 klo 20.30–21.30. Lisätietoja saat tapahtuman omilta nettisivuilta www.earthhour.org/finland.

Haastan sinut talkoisiin. Sammuta muulloinkin kodistasi turhat valot. Ja maailma pelastuu.

Loppu"kevennys": Sähköyhtiö Fortum päätti säästää luontoa ja kassavarojaan katkaisemalla sähköt omistamastaan Kurikassa sijaitsevasta vanhasta Sähkölaitosmuseosta. Nyt rakennus on kärsinyt pahoja kosteus- ja pakkasvaurioita ja osa museoirtaimistosta on tuhoutunut. "Fail!" sanoisi Juha-setä.

Laulutähtiä ja kitarasankareita

Olen aina suhtautunut varsin nihkeästi pelikonsoleihin. Syynä on ollut pääasiassa niiden pelitarjonta; valtaosa peleistä tuntuu olevan tapa-kaikki-mikä-liikkuu-ja pakene-henkesi-edestä -tyyppisiä "toiminta"pelejä. Toiminta niissä keskittyy muutaman sormen liikkeeseen ja silmämunien pullistumiseen, mutta muuten pelaaja käpertyy yhä syvemmälle kieroutuneeseen todellisuuteen.

Nyt asenteeseeni on tullut raju muutos. Pitkähkön painostuksen jälkeen taivuin siihen, että perheeseemme tuli joululahjaksi pelikonsoli ja siihen pari peliä. Nämä pelit ovat kerrassaan mainioita; niissä kehitetään ihan oikeasti jotain pelaajalle muussakin elämässä hyödyllisiä taitoja. Ja mikä vielä parempaa, niissä ei ole OLLENKAAN väkivaltaa. Ehkä jo arvasittekin, mistä peleistä puhun: Toisessa lauletaan ja toisessa soitetaan kitaraa.

Etenkin laulupeli saa varauksettoman kannatukseni. Nuoret rohkaistuvat sen varjolla laulamaan ihan oikeasti ja kehittävät lauluääntään menestyäkseen pelissä paremmin -samalla itsetunto nousee kohisten ja suun avaaminen muissakin tilanteissa helpottuu. Laulutähdet ja kitarasankarit ovat varmasti paremmin eväin varustettuja elämään kuin mother-of-all-violence -pelin virtuoosit.

Konsolipelit 2 - Jarkko 0.