Taivaan pilarit

Istuin tässä eräänä päivänä työpaikallani ja katselin ikkunasta ulos. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, mutta tulipahan vaan mieleeni, että kovinkaan moni ei loppujen lopuksi siitä ikkunasta ulos kaikessa rauhassa katsele. Kyseessä on nimittäin siunauskappelin sivuseinässä oleva ikkuna, josta ei oikeastaan näe ulos, jos istuu "normaalisti" penkissä. Sen sijaan kuorista, arkun vierestä, näkee mainiosti. Virsien aikana minä istun juuri siinä.

Siitä ikkunasta näkyy männynrunkoja. Eiväthän puut täällä Pohjanmaalla kasva niin suuriksi, kuin etelässä, eivät edes sellaisiksi, kuin Keski-Suomessa, mutta tuossa siunauskappelin vieressä ne ovat kuitenkin niin pitkiä, että korkeastakaan ikkunasta ei juuri oksia näy, vain suoria runkoja. Ja ne rungot näyttävät ylettävän aivan taivaaseen asti.

Koko kristikunnan ajan ihmiset ovat yrittäneet rakentaa kirkkorakennuksia, jotka jotenkin ilmentäisivät taivaan ihanuutta. Suuria kupoleita, kauniita lasimaalauksia, mutta ennen kaikkea valtavia pilareita, jotka kannattelevat kattoa niin korkealla, että sitä tuskin näkee -eikä muuten varhaiskeskiajalla nähnytkään, kun kirkoissa oli pienemmät ikkunat ja soihtujen ja kynttilöiden noki oli mustannut katon. Se ei näkynyt seinien alaosissa loistavien kirkkaiden (ei tietenkään nykymittapuun mukaan) valonlähteiden ohi.

Minäkin olen ehtinyt käydä jo aika monessa hienossa katedraalissa. Ehkä upein on toistaiseksi ollut Westminster Abbey Lontoossa. Ja silti sekään ei pääse kauneudessaan lähellekään tuon perin tavallisen ja arkisen pohjoisen puun tasoa. Kotoinen männynrunko on täydellisyydessään niin paljon täydellisempi kuin yksikään kirkon kattoa kohottava pilari. Mutta se ei olekaan ihmiskätten työtä.

Westminster Abbeyssä kannattaa silti käydä jos eksyy niille nurkille. Vinkkinä mainittakoon, että tiettyinä kellonaikoina sinne pääsee ihan ilmaiseksi, muuten ovella kerätään kohtuullisen suolainen pääsymaksu. Onneksi meillä Suomessa kirkkoihin pääsee tutustumaan ilman maksua, toistaiseksi. Vaikka meidän kirkkomme eivät olekaan yhtä vanhoja ja loistokkaita kuin Keski-Euroopan katedraalit, kyllä näissäkin katsomista riittää. Käykääpä vaikka Peräseinäjoen kirkossa. Eikä Lakeuden ristikään monille pettymys ole. Sitäpaitsi siellä ovat ehkä Suomen parhaalta kuulostavat kirkonkellot.