Talon ympärillä on viimeisten viikkojen aikana kaivettu ja räjäytelty siihen tahtiin, että hiljaisempina aikoina asemasotavaiheen aikana itärintamalla lienee ollut rauhallisempaa. Saunarakennukselle menee vieläkin juoksuhautaa muistuttava kaivanto, mutta eiköhän senkin jo lähipäivinä saa tukittua. Lähimaastoa on nyt helppo puolustaa, kun siinä on niin vaikea liikkua -pehmeä savivelli ulottuu polviin saakka. Elämän välttämättömät mukavuudet rajoittuvat riukuun kuusen juurella ja sangolla kannettavaan kylmään veteen.
Rakas lukija. Älä käsitä väärin. Tämä kirjoitus on sävyltään positiivinen. Minä asun nykyään rakennustyömaalla, sen näkee jo kauas. Vielä pari viikkoa sitten tämä näytti purkutyömaalta. Siinä on oleellinen ero.
Ja kiitos myös niille veteraaneille, jotka silloinkin, asemasotavaiheen aikana, jaksoivat olla valppaina ja mahdollistivat sen, että istun tässä kielikuvia sorvaamassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti