Alan olla jo siinä iässä, että parempi vähän tarkkailla terveyttään, ennen kuin on liian myöhäistä. Ammattikin oikeastaan pakottaa siihen; jotkut kollegat varoittelivat minua etukäteen, että voileipäkakkujen vaikutus on kilo kuukaudessa.
Toistaiseksi olen onnistunut jotenkin tasapainoilemaan nautintojen ja kieltäymysten välillä niin, että lisäkiloja ei ole karttunut. Se vaatii kyllä säännöllistä painontarkkailua, jopa siinä määrin, että aloin jokin aika sitten epäillä vanhan vaakamme mielenterveyttä. Ostin uuden digitaalivaa'an, joka lahjomattomasti kertoo minun painavan kaksi kiloa enemmän kuin vanha vaaka -jossa ei siis ollutkaan mitään vikaa.
Uusi vaaka ilmoittaa painon sadan gramman tarkkuudella, joka on huima parannus entiseen nähden. Niinpä sitä ostaessani uskoinkin, että sen avulla saan ehkä jopa entisiä vararavintoja kulutettua pois vyötäröltä. Laitteen tarkkuus kuitenkin mietitytti minua, ja niinpä tein hetki sitten pienen empiirisen kokeen: Kävin punnitsemassa itseni uudella vaa'alla, join 3 desilitraa vettä ja nousin uudelleen vaa'alle.
Kolme desilitraa vettä painaa peruskoulun oppien mukaan 300 grammaa. Tai siis juomani veden massa oli sen verran. Entisen n kilon sijasta massani olisi pitänyt nyt olla n+0,3 kg. Mutta kuinkas sitten kävikään? Vaaka mokoma näytti minulle täsmälleen samat lukemat kuin ennen tankkausta. Vesi ei siis lihota. Mot.
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että olen jollain tavalla oppinut kumoamaan painovoiman. Lieneekö maailmanloppu tullut ja uskovat temmattu yläilmoihin -minun uskoni sitten riitti vain 0,3 kilon kevennykseen?
Nyt pessimistit sanovat, että vaaka ei vain ole tarpeeksi tarkka. Kyllähän minä tiedän, että se on se kolmas mahdollinen selitys ilmiölle. Se on vain niin turkasen tylsä vaihtoehto, että en haluaisi sitä ajatella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ottamatta tarkemmin kantaa vaakasi tarkkuuteen tulee mieleen, että numeroilla voi hämätä käsittämättömän helposti. Mitä enemmän desimaaleja laitat mukaan mihin tahansa numeeriseen tietoon, jonka jossakin yhteydessä esität, sitä useampi pitää tietoa "tieteellisen luotettavana". Vaikka juuri tieteilijöiden tulisi tietää, että esitystarkkuus saa olla enintään sama kuin laskentatarkkuus, ja siihen liittyy itse asiaasa tarkat säännöt, miten laskun lopputuloksen tarkkuus (luotettavuus) määräytyy.
Numeronäyttöisen vaa'an näyttötarkkuus ei siis ehkä kerro yhtään mitään mittaustarkkuudesta. Tai ehkä kertoo: jospa ennätit juomassa käydessäsi hikoilla sen 300 g pois kehostasi?
Mittaustuloksia ei siis saisi koskaan ilmaista tarkemmin kuin mitä mittaustekniikka takaa oikeaksi. Miten katkeraa olikaan Juha Miedon hävitä sekunnin sadasosalla kisa, jossa pelkkä sattuma (esim. jalkojen asento maaliviivalla) vaikuttaa tulokseen moninkertaisesti ajanoton esitystarkkuuteen nähden. Mikä kansallinen trauma!
Tuo on totta. En tiedä, kuinka Mietaa itse on asiasta toipunut, mutta Suomen kansalle siitä on jäänyt samankaltainen haavauma kuin lukemattomista Ruotsille hävityistä jääkiekkofinaaleista. Joskin niistä on Suomi yhden voittanutkin.
Lähetä kommentti