tiistai 23. syyskuuta 2008

Kuolemattomat

Vajaa vuosi sitten kirjoitin otsikolla Lakeuksien kutsu. Haikailin pois ruuhkaisesta Etelä-Suomesta, jonnekin, jossa ihmisiä olisi vähemmän ja ihmisten ahdistus mahtuisi purkautumaan turvallisemmin. Täällä sitä nyt sitten ollaan, Pohjanmaan lakeuksilla.

Ja taas naapuripaikkakunnalla sairas nuori mies haluaa tehdä itsestään kuolemattoman toisten kustannuksella.

Taas kerran julkisuudessa riepotellaan paitsi kärsiviä omaisia, myös poliiseja, lääkäreitä ja ennen kaikkea poliitikkoja. "Joko nyt olisi aika ryhtyä toimenpiteisiin?" Ihan varmasti olisi. Ja aivan yhtä varmasti esimerkiksi Suomen hallitus olisi jo aikaa sitten tehnyt nuo toimenpiteet, maksoi mitä maksoi, jos joku vain olisi kertonut mitä ne ovat. Taikatemppuja ei tässäkään asiassa ole. Monta asiaa on tehtykin: Kauhajoen tapauksessa poliisi oli tietoinen ampujan nettivideoista ja reagoi niihin, vaikka Ilta-sanomat tyypilliseen tapaansa muuta väittääkin. Suomi nyt vain valitettavasti sattuu olemaan oikeusvaltio, jossa poliisin on kyettävä perustelemaan toimintaansa lailla, ei "musta tuntuu" -menetelmällä. Puhumattakaan vatu- eli "vaimosta tuntuu" -menetelmästä.

Iltapäivälehdet mielellään ristiinnaulitsisivat tuon onnettoman poliisimiehen, joka eilen päästi tämänpäiväisen ampujan kulkemaan vapaalla jalalla. Mutta mitä hän olisi voinut tehdä toisin?
Jos jotain tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun, se on ampuma-aselupien myöntöperusteet laajemmassakin mielessä. Tarvitseeko ensimmäisen aseen tosiaan olla automaattipistooli? Aloitetaanhan muidenkin vaarallisten vekottimien, kuten esimerkiksi moottoripyörien, käyttö yleensä köykäisemmistä ja ainakin periaatteessa turvallisemmista laitteista.
Ampuma-aseluvan myöntämistä voisi tiukentaa myös perinnöksi saatavien aseiden kohdalla. Mielestäni kaikki aseet tulisi lähtökohtaisesti luovuttaa valtiolle. Keräilijät voisivat välttää kokoelmiensa tuhoutumisen laatimalla testamentin, jossa osoitettaisiin se henkilö, jolle aseet tulisi luovuttaa hänen kuolemansa jälkeen. Myös metsästysaseita voisi testamentata, mutta ilman testamenttia kaikki aseet siis luovutettaisiin valtiolle.

Ampumaseuran jäsenyydelle pitäisi antaa suurempi painoarvo aselupia myönnettäessä. Ennen luvan saamista edellytettäisiin esimerkiksi vuoden mittainen jäsenyys seurassa ja seuralta saatava todistus soveltuvuudesta.

Kun aseluvan on kerran saanut, tulisi poliisilla riittää resursseja aseiden haltijoiden tarkkailemiseen. Poliisiviranomainen voisi järjestää säännöllisesti katselmuksia palotarkastusten tyyliin. Niissä tarkastettaisiin aseiden ja patruunoiden säilytys sekä voitaisiin päällisin puolin arvioida myös aseiden haltijan soveltuvuus.

Mikään näistä keinoista ei ole täydellinen ratkaisu, mutta niillä voitaisiin pitkällä aikavälillä ehkä hieman vähentää aseiden joutumista vääriin käsiin. Kenenkään toimeentuloon nämä säädökset eivät vaikuttaisi, sillä ammattirikollisille jäisivät edelleen kaikki luvattomat ja laittomat aseet.

Ei kommentteja: