Pohjanmaalla on varmaan enemmän yritystoimintaa väestömäärään nähden kuin missään muualla maailmassa. Ja tuntuu sille, että nuo yritykset myös menestyvät. Muutaman täällä viettäneeni kuukauden aikana olen saanut pieniä vihjeitä siitä, miksi.
Pohojalaane ei turhanpäiten ole liian vaatimaton. Sitä kutsutaan täällä trossaamiseksi. Sillä sanalla on tapana saada muualta päin kotoisin olevat tilanteesta riippuen joko huvittuneeksi tai vaivautuneeksi. Taas se kehua retostelee omalla ylivertaisuudellaan. Kuitenkaan trossaaminen ei oikeastaan ole kehuskelemista. Kokemukseni mukaan aidointa trossaamista on se, että on reilusti sitä, mitä on, ja ylpeä siitä. Mitä sitä suotta peittelemään, jos on varaa rakentaa yhdeksän ikkunaa tien suuntaisesti.
Sama pohjalainen ominaispiirre näkyy muillakin elämän osa-alueilla kuin yrityselämässä. Kun pohjalainen järjestää juhlan, sinne pyydetään esiintymään oman kylän muusikot ja runonlausujat. Mitä siitä, jos esityksen taiteellinen taso ei sillä kertaa riittäisikään Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konserttiin tai finlandiapalkintoon. Se kelpaa meille, kelvatkoot siis myös meidän vieraille! Riittää, kun on voittajan asenne.
Olen yrittänyt saada selvää siitä, vaikuttaako tämä voittajan asenne myös pohjalaisessa sielunelämässä. Täällä Kurikassahan evankeliset kohtalaisen vahvan uskonsa kanssa ovat, sanoisinko, keskeisessä osassa kirkollista pelikenttää. Joissain muissa osissa Etelä-Pohjanmaata taas hallitseva liike on herännäisyys, ja körttejä ei voi moittia liian suuresta pelastusvarmuudesta. Siinä mielessä selvittelyni jäänee vastausta vaille.
Toisaalta körttien heikkouskin saattaa joskus mennä trossaamisen puolelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti