Yhdellä asialla

Monesti sanotaan, että odottavan äidin päähän ei mahdu kuin yksi asia, kohdussa kasvava uusi ihminen. Ja hyvä niin. Äidin täydellinen keskittyminen vauvaansa varmistaa lapsen mahdollisimman turvallisen kehittymisen. Tuo piirre saattaa kuitenkin kummastuttaa kanssaihmisiä, ärsyttääkin heitä. Äiti ja lapsi elävät parisuhteessa, jonka vertaista ei ole olemassa. Ei sitä kukaan muu voi ymmärtää.

Lapsen synnyttyä toiset perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät pääsevät ikään kuin osingoille. Hekin saavat ihmetellä uutta tulokasta, hoivata häntä, katsella hänen kauniita kasvojaan. Vaikka silloinkaan he eivät voi kokea lapsen kanssa samanlaista yhteyttä kuin äiti, joka hänkin on joutunut uuteen asemaan, alkaa heissä ilmetä piirteitä, joissa on samankaltaisuutta odottavan äidin kanssa.

Pienen lapsen edessä useimmat ihmiset ovat aseettomia. Lapsi sulattaa kovimmankin pinnan, puhumattakaan pinnan alla tapahtuvasta muutoksesta. Vauvaa katsellessa ajatukset alkavat harhailla, aivot surkastuvat, mielen täyttää yksi ainoa ajatus: Lapsi, minä haluan pitää huolta sinusta.