Tulin juuri Laivaseminaarista. En siis seminaarista, joka olisi ollut laivalla, vaan Laivaseminaarista. Siellä olin yhdessä kollegojeni ja seurakuntamme kanttorien kanssa pohtimassa työmaatamme eri kanteilta.
Yksi teema, jota käsittelimme, oli nimeltään "Hengellinen elämä verkossa." Näin siksi, että kirkolliskokous käsitteli asiaa koskevaa aloitetta viime viikolla, ja edustajamme kirkolliskokouksessa toivat asian meille saadakseen meiltä ajatuksia oman työnsä helpottamiseksi.
Minun mielestäni hengellistä elämää ei verkossa sen paremmin kuin muuallakaan pitäisi erottaa muusta elämästä. Sillä tavalla kirkko vain asettuu siihen kuuluisaan norsunluutorniin. Sen ilmentymiä verkossa ovat kirkon omat nettisivustot ja keskustelupalstat. Niitäkin toki tarvitaan, mutta niihin tulevat ihmiset ovat jo valmiiksi virittäytyneet "seurakuntataajuudelle." Suuria ihmisjoukkoja ei siksi niiden kautta voida tavoittaa. Tätäkin blogia seuraa aktiivisesti muutama ihminen, pääsääntöisesti kirjoitan siis omaksi ilokseni (jos, arvon lukijani, kommentoisitte näitä tekstejä, tietäisin vähän paremmin ketä siellä toisessa päässä on...). Verkossa, kuten reaalimaailmassakin, meidän seurakuntien työntekijöiden pitää jalkautua sinne, missä ihmiset muutenkin ovat. Siellä ne suuret kalansaaliit lymyilevät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tätä Hengellinen elämä verkossa - hanketta vetävänä en voi kuin olla ihan samaa mieltä. Kirkon on mentävä rohkeasti verkkoo, sinne missä ihmiset jo ovat. Toisaalta kuitenkin tarvitaan myös omia palveluja, mutta niiden rakentamisessa, sisälöissä ja sivoittumisessa koko palveluarkkitehtuuriin pitää miettiä tarkkaan. Kiva että otit asian esille!
Lähetä kommentti