sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Joulun rauhaa?

Tänään, valvomisen sunnuntaina, Hyvinkään kirkon portaille sytytettiin kynttilöitä vuoden aikana itsemurhan tehneiden hyvinkääläisten muistoksi. Muistohetki on tärkeä, sillä väkivaltainen, ennenaikainen kuolema jättää aina raskaat arvet läheisiin. Kuolleita muistettiin myös hetkeä myöhemmin alkaneessa Tuomasmessussa kirkon seinien suojassa.

Hyvä olikin siirtyä seinien suojaan, sillä läheinen hypermarket avasi samaan aikaan joulukauttaan massiivisella ilotulituksella. Edellinen patteristo oli ammuttu taivaalle vain tuntia aiemmin, kun torin toisella laidalla nököttävä tavaratalo julisti oman juhlakautensa alkaneeksi. Kaupungin kolmas iso market oli ehtinyt syytää omat rakettinsa taivaalle jo muutamaa päivää aiemmin.

Tässähän olikin jo kiire julistaa jouluhössötys alkaneeksi, sillä eihän jouluun ole enää kuin -hyvänen aika- viisi viikkoa aikaa. Pakkohan tässä on aloitella kulutujuhlaa, jotta ehtisi varmasti tuhlaamaan kaikki veronpalautukset, joulubonukset ja muut pankkitilin pohjalla häämöttävät roposet. Uuvuttavan ostomaratonin avajaislaukaukseksi sopiikin massiivinen ilotulitus.

Se vain mietityttää, että miksi noita tilaisuuksia ei voitaisi yhdistää, kun kaikki kolme markettia kuitenkin sijaitsevat käytännöllisesti katsoen saman torin laidalla kaikki? Silloin jokainen voisi säästää kolmanneksen kuluissa, ja juhlasta tulisi silti kaksin verroin niin näyttävä kuin nykyisin. Sitten torille kokoontunut juhlakansa säntäisi lähtölaukauksen jälkeen tyhjentämään taskunsa ja luottotilinsä siihen markettiin, joka olisi osannut laatia näyttävimmät mainokset ja houkuttelevimmat tarjoukset paikallislehteen.

Kunhan tässä on viisi viikkoa shoppailtu, voimmekin yhtyä vanhaan Saima Harmajan joulurunoon:
Oi lapsi, sun seimesi luokse
me vaivumme huohottain.


Ei kommentteja: